JUMALA

Saarna on pidetty Hakavuoren kirkossa helluntaina 24.5.2015. Aiempien saarnojen tavoin, myös tämä saarna on kirjoitettu kuunneltavaksi, ei luettavaksi.

"Jos uskominen Jumalaan on niin tärkeää, miksi Jumala ei todista itsestään selvemmin? Eikö Jumala voisi vaikka ilmestyä jokaiselle henkilökohtaisesti?"
Kyse on yleisistä ja ymmärrettävistä kysymyksistä. Mitä niistä olisi ajateltava? Tässä kirjoituksessa asiaan sukelletaan korvaamalla ammattikäsitteet vertauskuvilla.

Teologista keskustelua jäsennetään konservatiivi - liberaali -akselilla. Jako on ymmärrettävä: kuvanveistäjänkin on karsittava pois karkeampia paloja ennen kuin voi viimeistellä yksityiskohdat. Konservatiivi - liberaali -jaottelun ongelma ei olekaan sen karkeus vaan pinnallisuus: se kertoo, mitä ajatellaan, mutta ei, miten ajatellaan. Olennaisempaa...

Uskonnollista kieltä vaivaa outo kahtiajako: Kun Jumalasta puhutaan fyysisenä toimijana (Jumala kävelee, henkäisee, hänen sieraimistaan tulee savua, jne.), se ymmärretään metaforiseksi kuvaukseksi. Kun hänet puolestaan kuvataan rationaalisena toimijana (Jumala tahtoo, ajattelee, katuu, tietää, jne.), asia tulkitaan kirjaimellisesti. Miksi?

Sosiaalisessa mediassa keskusteltiin Jumalasta. Keskustelu kulminoitui väitteeseen, jonka mukaan 'Jumala' on käsitteenä samalla tasolla kuin 'lentävä teekannu', 'joulupukki' tai 'yksisarvinen'; usko Jumalaan on yhtä mielekästä kuin usko 'lentävään teekannuun'. Tämä väite tulee säännöllisesti vastaan populaarissa Jumala-keskustelussa.

Hyvä ystäväni, ateisti, haluan auttaa sinua, koska sinä olet auttanut minua.