JUMALA
Jumala on kauhistuttava ja kiehtova salaisuus. - Rudolph Otto (1869-1937)
Jumala kutsuu ja kauhistuttaa kuin kuuma puuro kissaa. Tästä ristivedosta ovat merkkinä myös nämä minun kirjoitukseni.
Papin työssä on puhuttava ja kirjoitettava näkökulmista, jotka ovat relevantteja muille. Täällä voin pohtia asioita myös muista lähtökohdista. Osa teologisista kirjoituksistani nouseekin arjelle vieraammista, aatehistoriallisista kysymyksenasetteluista.
"Jos uskominen Jumalaan on niin tärkeää, miksi Jumala ei todista itsestään selvemmin? Eikö Jumala voisi vaikka ilmestyä jokaiselle henkilökohtaisesti?"
Uskonnollinen kieli ja absurdi huumori
Teologista keskustelua jäsennetään konservatiivi - liberaali -akselilla. Jako on ymmärrettävä: kuvanveistäjänkin on karsittava pois karkeampia paloja ennen kuin voi viimeistellä yksityiskohdat. Konservatiivi - liberaali -jaottelun ongelma ei olekaan sen karkeus vaan pinnallisuus: se kertoo, mitä ajatellaan, mutta ei, miten ajatellaan. Olennaisempaa...
Jumala - ruumiiton mieli?
Uskonnollista kieltä vaivaa outo kahtiajako: Kun Jumalasta puhutaan fyysisenä toimijana (Jumala kävelee, henkäisee, hänen sieraimistaan tulee savua, jne.), se ymmärretään metaforiseksi kuvaukseksi. Kun hänet puolestaan kuvataan rationaalisena toimijana (Jumala tahtoo, ajattelee, katuu, tietää, jne.), asia tulkitaan kirjaimellisesti. Miksi?
Jumala ja lentävä teekannu
Sosiaalisessa mediassa keskusteltiin Jumalasta. Keskustelu kulminoitui väitteeseen, jonka mukaan 'Jumala' on käsitteenä samalla tasolla kuin 'lentävä teekannu', 'joulupukki' tai 'yksisarvinen'; usko Jumalaan on yhtä mielekästä kuin usko 'lentävään teekannuun'. Tämä väite tulee säännöllisesti vastaan populaarissa Jumala-keskustelussa.
Työkaluja ateistille!
Hyvä ystäväni, ateisti, haluan auttaa sinua, koska sinä olet auttanut minua.