Työkaluja ateistille!
Hyvä ystäväni, ateisti, haluan auttaa sinua, koska sinä olet auttanut minua.
Viime aikoina olen kuullut yhä useammin, että olet turhautunut Jumalan olemassaoloa koskevaan väittelyyn. Tämä johtuu siitä, että vaikka olet toistuvasti perustellut, ettei Jumalaa tarvita selittämään elämän kehitystä tai maailman syntyä, et varsinaisesti ole pystynyt todistamaan, ettei Jumalaa olisi; parhaimmillaankin olet todistanut vain, että elämälle ja olemassaololle on vaihtoehtoisiakin - jumalattomia - selityksiä. Niinpä monet uskovat yhä jääräpäisesti tuohon "mielikuvitusolentoon". Heidän lempilauseensa on: "Vaikka emme voi todistaa Jumalan olemassaoloa, sinäkään et voi todistaa, ettei häntä olisi olemassa."
Älä luovuta vielä. Olen opiskellut aatehistoriaa aika paljon - viisastunut sinunkin ajatuksistasi - ja nämä uskovat siskot ja veljet ovat väärässä: Jumalan olemassaoloa vastaan voi perustella. En kerro sinulle nyt uutta, mutta muistutan, mitä olet minulle itse opettanut.
On ainakin kaksi tapaa perustella Jumalan olemassaoloa vastaan. Ensinnäkin, voit pyrkiä osoittamaan, että Jumala-käsite on ristiriidassa kokemuksemme tai maailmaa koskevien tosiasioiden kanssa. Kyse on yksinkertaisesti sen paljastamisesta, että Jumala-käsitteen valossa maailman pitäisi olla tietynlainen, mutta se ei ole sellainen. Ehkä paras esimerkki tästä on teodikean eli pahan ongelma: Jos Jumala on täydellisen hyvä ja kaikkivaltias, maailmassa ei pitäisi olla pahuutta eikä kärsimystä. Koska kärsimystä kuitenkin on, hyvää ja kaikkivaltiasta Jumalaa ei ole. Jumala-käsite on ristiriidassa kokemuksemme kanssa. Tämä todistus on vakuuttanut monet!
On toinenkin tapa todistaa Jumalan olemassaoloa vastaan. Se on se, minkä olet perustanut sellaisten vanhojen partojen, kuten Baruch Spinoza (1632-77), David Hume (1711-76) ja Johan Fichte (1762-1814), ajattelulle. Siinä ei mietitä, onko Jumala-käsite uskottava sen valossa, miltä maailma näyttää vaan pyritään osoittamaan, että Jumala-käsite on jo itsessään ristiriitainen - olivat asiat maailmassa sitten miten tahansa! Toisin sanoen: Jumala-käsitteeseen sisältyy sellaisia tekijöitä, jotka ovat keskenään ristiriidassa. Esimerkkinä sisäisesti ristiriitaisista käsitteistä ovat muun muassa 'naimisissa oleva poikamies' tai 'neliskulmainen ympyrä' - niiden olemassaolo on jo loogisesti mahdotonta.
Tältä pohjalta olet perustellut, että Jumala-käsitteessä on sisäinen ristiriita toisaalta sen suhteen, että Jumala on ääretön ja toisaalta sen suhteen, että Jumala ymmärretään persoonaksi, jolla nähdään olevan sellaisia asioita, kuten mieli, tahto, järki ja tietoisuus. Olet nähnyt paljon vaivaa perustellaksesi, että juuri puhe persoonasta, mielestä, tahdosta, järjestä tai tietoisuudesta johtaa siihen, että Jumalaan heijastetaan asioita, jotka ovat jo lähtökohtaisesti sidoksissa rajallisuuteen ja äärellisyyteen - asioita, jotka tekevät Jumala-käsitteestä sisäisesti ristiriitaisen, mahdottoman. Esimerkiksi itsetietoisuuden olemassaolo edellyttää, että on jotain toiseutta, mistä tietoisuus erottaa itsensä. Se on siis jo lähtökohtaisesti sidoksissa rajallisuuteen ja äärellisyyteen ja siksi sen liittäminen Jumala-käsitteeseen - näin olet perustellut - tekee Jumalasta rajallisen olennon, kaltaisemme.
Lopuksi: Nyt haluankin kiittää tärkeästä työstäsi ja rohkaisen sinua jatkamaan, sinulla on työkaluja. Älä käytä halpoja ja epäuskottavia perusteluja, joihin olet välillä väsyneenä ja turhautuneena turvautunut. Kaiva esiin viisauttasi aatehistorian syövereistä. Se on todella auttanut minua ymmärtämään syvemmin, mistä me puhumme (tai ehkä paremmin: mistä me emme puhu), kun me puhumme Jumalasta. Se on opettanut arvostamaan Jumala-puhetta. Se on vapauttanut ajatteluani monista Jumala-käsitteeseen jumiutuneista antropomorfismeista, jotka toistuvasti meinaavat riisua Jumalan pyhyydestä ja toiseudesta ja tehdä hänestä omien ihanteideni kuvan, mielikuvitusolennon.