Suojele kiusaajaa!
Kiusaaminen on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Se iskee suoraan ihmisen perusluottamukseen. Ilman perusluottamusta ei selviä ihmissuhteissa ja elämässä.
Voiko kiusaamiseen vaikuttaa? Mitä kiusaaminen tarkoittaa? Miksi kiusataan? Tässä kirjoituksessa esitetään konkreettiset ohjeet, joilla ehkäistä kiusaamista. Nämä ohjeet nousevat enemmän kokemuksesta kuin oppikirjasta.
Määrittele käsitteet
Kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja, Raimo Summanen, valmistautui viemään Leijonat vuoden 2004 maailmancupiin, hän alkoi pohtia suomalaisen kiekkoilun arvoja. Niitä oli helppo nimetä: sisu, rehellisyys, rohkeus, maalaisjärki. Jääkiekkoilijat olivat kuulleet näistä pienen ikänsä.
Ongelma oli se, ettei kukaan tiennyt, mitä ne tarkoittivat tekojen tasolla. Miten 'sisukkuus' ja 'rohkeus' näkyivät kiekollisessa pelissä? Entä kiekottomassa?
Tarvittiin käsitteiden määrittelyä. Pian pelaajat oppivat, että sisukkuus näkyi esimerkiksi takakarvauksena kiekon menettämisen jälkeen ja rohkeus vastustajan laukauksen peittämisenä. Sisukkuus puolestaan ei tarkoittanut ylipitkiä vaihtoja tai pelaamista paineen alla alaspäin, eikä kulmiin ajautuminen edustanut rohkeutta.
Vasta käsitteiden määrittelyn jälkeen sanat tarkoittivat jotain. Vasta silloin oli mahdollista arvioida pelasiko Leijona-ryhmä sisukkaasti ja rohkeasti.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kiusaaminen on väärin. Kaikki tietävät, että se satuttaa. Mutta mitä kiusaaminen tarkoittaa?
Irti negatiivisesta huumorista
Kiusaaminen olisi ilmiönä helppo kitkeä, jos se tarkoittaisi turpaan vetämistä. Aika harvoin kiusaamistapauksissa kiusaaja itse kokee kiusaavansa: "Sehän oli vain vitsiä!" "Sehän nauroi itsekin siinä mukana." "En mä tajunnut, että se otti sen niin vakavasti." "Ainahan me ollaan toimittu noin."
Kiusaamisen yleisin muoto on negatiivinen huumori. Se on toiseen ihmiseen kohdistuvaa väheksyvää huumoria. Sitä, että jostakin ryhmän jäsenestä heitetään vitsiä. Ei naureta yhdessä vaan yhden kustannuksella.
Negatiivinen huumori tekee kiusaamisesta vaikeasti havaittavan ilmiön. Monissa ryhmissä, kuten urheiluporukoissa, sitä viljellään ahkerasti. "Vittuilu on välittämistä", sanotaan.
Varmaan näin onkin. Silti negatiivinen huumori on äärimmäisen vaikea laji. Jos jo toisensa hyvin tuntevat avioparit kompuroivat sen kanssa, kuinka paljon enemmän siihen kaatuvat omaa identiteettiänsä hakevat lapset ja nuoret?
Yhteisövalmennuksissa negatiivinen huumori onkin ensimmäinen asia, josta kehotetaan pääsemään eroon. Negatiivinen huumori rakentaa tosi harvoin koko yhteisöä. Parhaimmillaan se voi vahvistaa ryhmän yksittäisiä jäseniä, mutta ei yhteisöä. Pitkässä juoksussa se yleensä lisää vain jäseniensä turvattomuutta; tässä yhteisössä voi joutua muiden kuittailun kohteeksi.
Negatiivinen huumori on vaikeaa senkin tähden, että usein sen kohde on itse siinä mukana. Negatiivinen huumori tarjoaa kohteelleen tunnustetun roolin yhteisöstä. Moni - erityisesti epävarma nuori - suostuu jonkinlaiseksi yhteisön tyhmyriksi / kuittailun kohteeksi. Pitkän päälle se on raskas ja väkinäinen rooli. Sen näkee ilmeistä ja elekielestä.
Ei ehkä ole sattumaa, että negatiivista huumoria esiintyy sitä enemmän, mitä väsyneempi, levottomampi ja turvattomampi yhteisö on. Vaikka negatiivinen huumori tarjoaa spontaaneja naurun hetkiä, se näyttää ilmiönä nousevan kielteisistä lähtökohdista.
Rippileireillä ehdottomasti paras ja tehokkain tapa vaikuttaa kiusaamiseen on ollut toista väheksyvän huumorin kieltäminen. Nuorten kanssa on yhdessä sovittu, että jos heitetään negatiivista huumoria, sitä heitetään vain omasta itsestä.
On jopa hämmentävää, miten paljon tällä on ollut vaikutusta ryhmän turvallisuuteen. Lisäksi kiusaaminen on saanut konkreettisen sisällön, jonka valossa omia ja toisten tekoja voi arvioida. "Hyökkää rohkeasti!", "Puolusta sisukkaasti!", "Älä kiusaa!"
Suojele kiusaajaa!
Kiusaamisen ehkäisyssä on tärkeää erottaa syyt seurauksista. Varsin yleinen reaktio aikuiselta kiusaamiseen on nuhdella kiusaajaa ja suojella kiusattua. Tämä on tehoton tapa vaikuttaa. Vaikka kiusatun ympärille rakennettaisiin kuinka väkevä suojamuuri, sillä ei ole vaikutusta kiusaamisen syihin. Kiusaaminen ei johdu kiusatusta tai hänen ominaisuuksistaan.
Kiusaaminen nousee epävarmuudesta. Sen logiikka muistuttaa laumaeläinten käytöstä. Lauman vammautunut jäsen joutuu peittelemään haavojansa, jotta muut lauman jäsenet eivät hyökkäisi sen kimppuun ja anastaisi sen asemaa. Jotta se selviäisi, sen on kiinnitettävä ryhmän huomio johonkin toiseen jäseneen. Kiusaaminen on oman selustan turvaamista. Ei ole sattumaa, että usein koulukiusaaja on entinen koulukiusattu. Ei kiusattu tarvitse suojelua vaan kiusaaja.
Tästä syystä kiusaamista ei ehkäistä nuhtelemalla ja rankaisemalla kiusaajaa vaan suojelemalla häntä. Mitä turvallisempi olo potentiaalisella kiusaajalla on, sitä vähemmän on tarvetta kiusata.
Rippileirillä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että nuorille tehdään selväksi, ettei leirillä ole tarkoitus häpäistä ketään. Mihinkään sellaiseen, mikä nuoresta tuntuu epämukavalta, ei pakoteta. Tätä varten jokaisen nuoren kanssa järjestetään alkukeskustelu, jossa nuori voi kertoa luottamuksella asioista, jotka aiheuttavat epävarmuutta. Jollekin epävarmuutta aiheuttaa saunominen muiden kanssa, jollekin lukeminen ryhmän edessä, jollekin mahdolliset ryhmäkeskustelut perhetaustasta, jollekin nukahtaminen, jne. Keskustelun jälkeen nämä asiat huomioidaan arjessa ilman, että siitä tehdään numeroa muun ryhmän edessä. Nuorta ei laiteta ryhmän edessä kohtaamaan asioita, joiden kanssa hän ei ole sinut.
On ollut hätkähdyttävää huomata, että nuoret, jotka ennakkotietojen perusteella kiusaavat ja häiriköivät, ovat usein myös nuoria, joilla paljastuu eniten epävarmuuksia ja ennakkopelkoja. Nyt he saavat mahdollisuuden hengähtää ja jättää muut rauhaan.
Päivitä retoriikkasi!
Edellisillä asioilla kiusaamiseen voi vaikuttaa jo lyhyemmällä perspektiivillä. Pitkässä juoksussa olisi hyvä kiinnittää huomio vielä yhteen asiaan: siihen, miten kiusaamisesta puhutaan.
Sanat eivät vain kuvaa todellisuutta vaan ne luovat sitä. Joukkue saa ihan eri viestin, jos valmentaja toteaa erätaukohaastattelussa, että "annoimme vastustajalle pari helppoa maalia" kuin että "vastustaja pakotti meidät tekemään virheitä ja rankaisi niistä". Edellisessä peli on kaikesta huolimatta ollut oman joukkueen, jälkimmäisessä omaa joukkuetta väkevämmän vastustajan hallussa ("annoimme" versus "vastustaja pakotti").
Kiusaamisesta puhutaan ikään kuin 'kiusaaja' olisi vahva ja 'kiusattu' heikko. Joskus on jopa tyylikästä olla 'kiusaaja'. Tällainen puhe on korjattava vastaamaan tosiasioita. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun ryhmä koostuu nuorista pojista, jotka etsivät omaa maskuliinisuuttaan.
Kiusaaminen ei nouse vahvuudesta vaan epävarmuudesta. Kiusaaminen on kyvyttömyyden ja pelon ilmentymää. Se on turvattoman hätähuuto. Siksi kiusaajaa ei kannata lähestyä kuin katujen kuningasta, joka on uskaltanut rikkoa sääntöjä vaan kysymällä, että "mitä sinä pelkäät?" tai "mikä ahdistaa?". On tärkeää, että puheen tasollakin rakennetaan todellisuutta, jossa kiusaaminen ei edusta suuruutta, voimaa ja miehekkyyttä vaan pelkoa, hätää ja turvattomuutta.
Kiusaajan rooliin ei pidä ladata mitään tavoittelemisen arvoista. Onhan kiusaaminen harvinaisen tylsämielistä touhua. Kuka käyttäisi sellaiseen aikaansa ilman pakottavaa tarvetta? Kiusaaminen on oman pahan olon ja pelon lähes pakonomaista siirtämistä. Se on eräänlaista itsensä viiltelemistä. Siinä vain viillellään toista ihmistä. Ihminen, joka on hyvällä tavalla itsevarma ja sinut itsensä kanssa, ei tuhlaa aikaansa sellaiseen. Kiusaajaa kannattaa pikemminkin sääliä kuin pelolla kunnioittaa.
Siksi rippileirillä ei pitäisi rukoilla "varjele, ettei kukaan joudu kiusatuksi" vaan "varjele, ettei kenestäkään meistä tule toisen kiusaajaa".
Yhteenveto: "Tamin prinsiipit"
Kiusaamisessa ihmisyys ottaa pohjakosketuksiaan. On tosi noloa, että me kiusaamme toisiamme. Hyvä asia on se, että kiusaamiseen voi vaikuttaa. Tässä vielä tamimaiseen tyyliin prinsiipit, joilla kiusaamista voi ehkäistä:
1. Määrittele kiusaaminen tekojen tasolla!
2. Suurin osa kiusaamisesta ilmenee negatiivisena huumorina. Vapauta ryhmäsi siitä!
3. Keskity syihin, älä seurauksiin: luo potentiaaliselle kiusaajalle turvallinen ympäristö!
4. Kiinnitä huomio retoriikkaan: puhu kiusaamisesta niin, ettei se edusta suuruutta ja voimaa vaan pienuutta, pelkoa ja turvattomuutta!
Lopuksi: Ehkä tärkeintä on ymmärtää, ettei kukaan ole olemukseltaan kiusaaja. On vain ihmisiä, jotka päätyvät kiusaamaan tietyssä ympäristössä. On ihmisiä, jotka meinaavat jäädä ympäristönsä vangeiksi. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa muokkaamaan tuota ympäristöä ja niitä tekijöitä, jotka kutsuvat meitä kiusaamaan. Se, mikä on ihmisestä lähtöisin, on myös ihmisen muutettavissa!
Sami Lahtinen (Twitter: @samtinen)
Kirjoittaja on pappi, joka työskentelee päätyönsä ohella myös Suomen Jääkiekkoliiton koordinoimissa urheilurippikouluissa
Lue myös tähän teemaan liittyvät aiemmat kirjoitukseni: Saarna syntisten solidaarisuudesta & PUB SOME!