Ylösnousemus ja vintin haju

Saarna on pidetty Huopalahden kirkossa pääsiäispäivänä 21.4.2019. Se pohjana ovat raamatunkohdat 1. Kor. 15:1-8,11 ja Luuk. 24:1-12.

Tiedättekö sellaisen vanhan tavaran hajun - tyyliin isoisän vintti? Vaikka aika kuinka kuluu, vintin haju ei vaan lähde. Joko tavara on viskattava pois tai elettävä hajun kanssa. Paavalin kirjeessä on tällainen vintin haju, aika pahakin.

Paavali puhuu siinä pääsiäisen tapahtumista: "Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista." (1.Kr. 15:3-5)

Tässä on monella tapaa vanha tavaran haju: Ensinnäkin, tässä on kyse varhaisesta uskontunnustuksesta. Se on tyylitelty helposti muistettavaan muotoon. Paavali ei keksi sitä vaan hän kertoo, että hänellekin se on opetettu. Se on siis vanhempi kuin tämä Paavalin kirje. Siinä on paljon sanoja, joita Paavalilla ei ole tapana käyttää. Joku muu on siis muotoillut sen.

Toiseksi, siitä kuulee, että se on alun perin ollut arameaksi. Siinä on sellainen töksähtelevä "että-rakenne": "että Kristus on kuollut", "että hänet haudattiin", "että hän nousi kuolleista", "että hän näyttäytyi Keefaalle". Tyypillistä arameankielisessä kerronnassa. Jeesus ja hänen seuraajansa puhuivat arameaa. Myöhemmin uskontunnustus on käännetty kreikaksi, mutta tämä arameankielinen rakenne on siihen jäänyt, vintin haju. Se näkyy myös siinä, että Pietarin nimi on edelleen aramealaisessa muodossa, eli Keefas.

Tämä uskontunnustus menee siis ihan sinne varhaisimpiin arameaa puhuviin yhteisöihin. Paavali oppi tämän ehkä Pietarilta ja Jaakobilta Jerusalemissa kolme vuotta kääntymisensä jälkeen. Monet tutkijat ajattelevatkin, että tämä Paavalin kirjeen uskontunnustus vie meidät ihan sinne Jeesuksen kuoleman lähivuosiin. Vintin haju on väkevä.

Otin nyt vähän nörttimäisen lähestymistavan tähän huikeaan pääsiäisen mysteeriin. Tein sen siksi, että olen huomannut, että usein on kiusausta ajatella, että sanoma Jeesuksen kuolleista herättämisestä olisi vähän sellaista myöhempää kuorrutusta. Että ensin kristityt varmaan toteuttivat Jeesuksen opetuksia lähimmäisen rakastamisesta ja sitten ajan myötä siihen kehittyi tarina kuoleman voittamisesta. Mutta asia ei ole näin. Ylösnousemussanoma on ollut alusta asti. Se on itse asiassa syy, miksi kristinusko ylipäätään syntyi. Alkuräjähdys. Tälle tosiasialle ei oikein mitään voi: kristillisen uskon ytimessä ei ollut arvokeskustelu tai rinnalla kulkeminen vaan julistus, jonka mukaan ristiinnaulittu juutalainen mies on herätetty kuolleista, kuolema on voitettu. Tuntuu hurjalta, jotenkin primitiiviseltä.

Hurjalta tuntuu myös se, minkälaisten ihmisten kautta tämä jo lähtökohtaisesti hankala, epäuskottavakin, sanoma tuli tunnetuksi. Sanoin, että meille tässä on vintin haju. Mutta kyllä haju aikalaisillekin aika pistävä oli. Ei se oikein silloinkaan sopinut ajan sisustukseen. Paavalikin alkoi alun perin vainota kristittyjä, kun tätä julistusta kuuli. Ennen kuin sitten itse kääntyi kristityksi.

Mutta minkälaisia olivat nämä ihmiset, jotka tästä hullunkurisesta sanomasta ensimmäisenä todistivat? He olivat naisia. Jeesuksen aikana ei ollut sellaista lasikattoa sukupuolten välillä, joka esti naisia pääsemästä tärkeisiin tehtäviin. Vaan se oli oikein sellainen sementistä vuorattu katto - ei mikään näkymätön - ja se oli vielä vedetty aika alas. Ei naisilla esimerkiksi ollut oikein arvoa oikeudessa todistajina. Se olisi ollut vähän sama kuin joku lapsen tai humalaisen todistus. Josefus, arvostettu juutalainen historioitsija - antiikin tärkein - kirjoittaa: "Älköön sallittako naisten todistusta heidän sukupuolensa kevytmielisyytensä ja sopimattomuutensa tähden." (Ant. 4.8.15.). Myöhemmin juutalaisessa kirjallisuudessa tämä paksu sementtikatto näkyy: "Lain sanat on parempi polttaa kuin antaa naisille." "Onnellinen se mies, jonka lapset ovat poikia, onneton se, jolla on tyttöjä." (Talmud). Tunnettu on myös juutalaisen miehen päivittäinen rukous: "Ylistetty olet Jumala, ettet ole tehnyt minusta pakanaa, orjaa tai naista."

Mutta Jumala valitsi koko Raamatun tärkeimmän sanoman, ylösnousemussanoman ensimmäisiksi todistajiksi naiset? Ajatelkaa, miten huono valinta - aikalaisten silmissä! Päivän evankeliumissakaan miehet eivät usko heitä ollenkaan: "mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Meille tämä tietysti kertoo siitä, että naiset ovat oikeasti olleet siellä ja kohdanneet jotain ihmeellistä. Jos tämä koko homma olisi vain jälkikäteen keksitty ikään kuin vakuuttamaan ihmisiä, niin ei avaintodistajiksi naisia olisi laitettu. Kyllä sinne haudalle olisi heti suoraan marssitettu Pietarit ja muut arvostetut miesapostolit. Nyt naisten haudalla käyntiä ei voitu jättää evankeliumeista pois, koska se oli se, mitä tapahtui ja tieto siitä oli levinnyt jo niin monelle ja moneen paikkaan. Se oli samanlainen vääjäämättömyys kuin epätoivotun miniäkokelaan kutsuminen 50-vuotispäiville: kun kerran poika on tuollaisen valinnan tehnyt, niin sen kanssa on elettävä.

Yhtä kaikki: Sanoma Jeesuksen ylösnousemisesta oli hankala jo Raamatun aikaan. Ja on se vähän hankala nykyäänkin. Hurjalta tuntuu esimerkiksi hautajaisissa laittaa hiekkaa arkulle ja sanoa: "Jeesus herättää sinut viimeisenä päivänä". Siinä on jotenkin niin arkaaista, jopa liian vanhan vintin hajua. Helpompi olisi jotenkin vaan puhua siitä, kuinka vainaja elää muistoissa. Ja muutenkin kirkkona profiloitua johonkin arvokeskusteluosastolle.

Juuri tämän vanhan, vintin hajuisen sanoman takia, meillä on kuitenkin toivo. Koska se on sanoma, joka koskettaa myös kuolleita, tavallaan tyhjiä. Niin kauan kun meillä on se, me voimme tulla Jumalan eteen täysin kyvyttöminä, tyhjinä, oikein sellaisina pimeinä hautoina, joissa ei ilma kierrä ja joiden edessä on vielä sellainen tolkuttoman painava kivi, jota ei väkevinkään terapeutti siirrä. Jumala ei tarvitse mitään potentiaalisuutta meistä. Sitähän kuolleista herättäminen tarkoittaa. Jumala tekee eläviä kuolleista; ihmisistä, joissa ei ole pisaraakaan elämää - ei minkäänlaista taipumusta edes siihen. Tällaisia ihmisiä hän valitsee myös todistajikseen. Niin kauan kun meillä on tämä vintin hajuinen sanoma, meidän ei tarvitse miettiä, onko meissä jotenkin riittävästi uskoa, kiinnostusta, puhtautta, paloa, jotta voisimme tulla Jumala eteen, tai olla tässä Haagan seurakunnassa tai päästä joskus taivaaseen. Ehkä siksi tämä on ollut alusta asti erilaisiin pohjanoteerauksiin yltäneiden ihmisten juttu. Ja niitä, jotka ovat nähneet itsessään kovastikin potentiaalia, on pikemminkin pitänyt valmistaa tähän juttuun opettamalla kyvyttömyyttä. Pietarikin kävi tämän kurssin hiljaisella viikolla.

Niinpä, kun me tänään taas lähdemme ja käymme kohti uusia henkilökohtaisia pohjanoteerauksiamme, niin tämä ylösnousemussanoma takaa sen, että niidenkin kohdalla ollaan vahvasti toivon ja taivaan piirissä. Ollaan kuolleille ja tyhjille avautuvan tulevaisuuden ja toivon piirissä: lupauksen, että kuolemalla, jonka näemme tekevän meissä ja perheissämme eri tavoin - psyykkisesti, fyysisesti, hengellisesti - työtään, että tällä kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Sen ote on jo murtunut Jeesuksessa. Sen ote tulee vielä murtumaan meissä Jeesuksen ystävissä.

Rakkaat kuulijat, pidetään huoli siitä, että Haagan seurakunnassa ja meidän sanoissamme ja teoissamme, säilyy jatkossakin väkevä, saa olla vähän pistäväkin, vintin haju.

Sami Lahtinen (Twitter: @samtinen)