"PUB SOME"
Somessa on paljon turhautumista. Keskusteleminen ei meinaa onnistua. Puhutaan ohi ja väärinymmärretään. Miksi?
Keskustelufoorumi vai paikallispubi?
Aika yleinen ajatus on, että some on nimenomaan keskustelufoorumi - viittaan nyt Facebookin
ja Twitterin kaltaisiin palveluihin. Muistan ensimmäisen kirkollisen somekoulutuksen vuosien takaa. Kouluttajan mukaan some oli neutraali tila, jossa ihminen uskalsi olla oma itsensä. Se oli siis paikka, jossa oltiin vapaampia niistä tekijöistä, jotka muuten estivät kertomasta mielipidettä tai muokkasivat sitä. Siksi someen piti mennä ennen kaikkea keskustelemaan.
Miksi keskusteleminen ei kuitenkaan ole onnistunut? Miksi lähes jokainen keskusteluketju
alkaa ajan myötä näyttää uppoavalta laivalta - puhutaanpa sitten kasvissyönnistä tai ilotulituksista? Jos some tarjoaisi hyvät lähtökohdat keskustelulle, vika voisi olla vain käyttäjissä. Suurin osa ihmisistä olisi siis ääliöitä.
Mutta entä, jos vika ei olekaan ihmisissä vaan somessa itsessään? Entä, jos some ei olekaan
neutraali keskustelupaikka vaan pikemminkin tila, joka laskee estoja ja kärjistää piirteitä? Niin kuin ravintolailta tai hiprakka. Yhtä lailla kuin baarissa ei kannata viritellä keskustelua maahanmuutosta tai feminismistä, ei sitä kannata tehdä Twitterissä tai Facebookissakaan - se on yksinkertaisesti väärä paikka! Vika ei ole ihmisissä vaan paikassa ja tilanteessa. Syykin on
ilmeinen: niin kuin kapakasta, somesta puuttuu lähes kaikki se, mitä hyvään keskusteluun tarvitaan.
Some on ilmeetön
Ensinnäkin: somessa keskustelijoilla ei ole lainkaan ilmeitä! Jos 90% kommunikaatiosta on nonverbaalista, somesta puuttuu 90% siitä, mitä hyvään kommunikaatioon vaaditaan. 90% prosenttia kommentin tarkoitusperästä jää siis keskustelukumppanin päätettäväksi. "En tarkoittanut asiaa yhtään noin!" "Nyt kyllä vääristät sanomaani!" Tuttuja tokaisuja. Somessa tullaan osalliseksi jonkinlaisesta autismista tai aspergerin syndroomasta: oireyhtymästä, jossa menetetään kyky tulkita nonverbaalista sisältöä. Se johtaa outoihin ja kiusallisiin tilanteisiin, konflikteihin.
Toiseksi: hyvä keskustelu vaatii aikaa, keskittymistä ja voimavaroja. Väsyneenä tai kiireisenä
ei voi keskustella. Mutta eikö esimerkiksi Twitteriä tai Facebookia selata juuri ohimennen kahvitauolla tai väsyneenä työpäivän jälkeen junassa? Pikaisesti tuotetaan kommentti keskusteluun ja taas poistutaan. Niin kuin kapakkaan, someen tullaan virkistymään ja viihtymään - ei käyttämään voimavaroja vaan saamaan niitä.
Somessa keskustelukumppani ei siis ainoastaan päätä isoa osaa kommentin tarkoituksesta vaan hän tekee sen vielä väsyneenä ja kiireisenä, "hiprakassa". Kannattaako tällaista mieltää neutraaliksi keskustelupaikaksi?
Ole kuin kapakassa
Se, että keskusteleminen somessa ei onnistu, ei siis ehkä olekaan keskustelukumppanin syy vaan johtuu keskustelupaikasta, "Pub Somesta". Henkilö, joka virittää syvällisiä somekeskusteluja ja turhautuu, kun ne eivät onnistu, paljastaa vain ymmärtämättömyytensä siitä, missä hän on. Se on sama kuin mököttäisi kapakassa, etteivät ihmiset osaa keskustella siellä maahanmuutosta. Ei kapakassa olevia ihmisiä kannatta kritisoida siitä, että he käyttäytyvät kuin olisivat kapakassa!
Ensimmäinen asia somekoulutuksissa ei pitäisikään olla keskustelutaitojen kehittäminen vaan
sen ymmärtäminen, missä ollaan, kun ollaan somessa ja mistä siellä ylipäätäänsä kannattaa puhua. Somen suhteen ei kannatta nimittäin luovuttaa. Siellä on paljon mahdollisuuksia ja hienoutta. Kunhan vain ymmärretään, että some on lähempänä paikallispubia kuin neutraalia keskustelufoorumia. Nyrkkisääntönä somekäyttäjälle voisi olla se, että "mikä toimii baarissa, toimii somessa!"
Some on esimerkiksi loistava paikka kertoa juttuja ja jakaa uutisia - jutut liikkuvat siellä nopeammin kuin missään! Tätähän kapakassakin tehdään: "Joko kuulit mitä tänään tapahtui Mikkelissä?" Pubissa jutellaan luontevasti puolituttujen ja tuntemattomien kanssa; somessa on mahdollista päästä yhteyksiin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei muuten uskaltaisi tai voisi puhua.
Hyväntuuliset ja osallistavat jutut toimivat tietysti niin baarissa kuin somessa. Esimerkiksi Twitterin #pilaakirjayhdelläkirjaimella -ketju oli huippu suosittu ja tuotti tavattomasti iloa ja hyviä hetkiä, yhteisöllisyyttä. Ja tietysti kapakassa seurataan urheilua, jaetaan sen ilot ja pettymykset; samaa tehdään Twitterissä monissa huikeissa urheiluseurantaketjuissa. Mikä on hienompaa kuin seurata matsia omalta sohvalta miljoonien muiden kanssa? Yhtä lailla firmat tai seurakunnat voivat somen kautta päästää ihmisiä näkemään "kulissien taakse", antaa kasvot
toiminnalleen tai synnyttää uudenlaista vuorovaikutusta ja osallisuutta.
Lopuksi: pubia kohti!
Älkäämme siis luovuttako somen suhteen! Siellä on loputtomasti hyvää ja hienoa. Siellä on pohjattomasti mahdollisuuksia. Mutta älkäämme myöskään hakatko päätämme seinään! Kun siis seuraavan kerran astut Pub Someen, muista missä olet: puhu hyväntahtoisesti, älä tilitä ja poistu ajoissa - näin vietät laatuaikaa ja vältät morkkiksen ja somerysyn.
Kirjoittaja on pappi, joka on oppinut virheistään niin somessa kuin kapakassakin.
Twitter: @samtinen