Nyt loppuu alisuorittaminen - apua aivotoiminnasta!
Kirjoitus on julkaistu alun perin kevään 2024 Sportfini Magazinen Urheilu ja mieli -osiossa.
Miksi jalkapallon pomputtelu sujuu paremmin, jos kukaan ei katso? Tai miksi vapaaheitot koripallossa, avauslyönti golfissa tai kolmoishyppy yksinluistelussa onnistuvat paremmin treeneissä kuin kilpailutilanteessa? Toisin kuin usein väitetään kyse ei ole "henkimaailman asioista" vaan aivojen toiminnasta. Jos ymmärrät, miten ihmisen aivot toimivat, opit hallitsemaan edellä mainittuja kilpailutilanteita.
Eräässä tutkimuksessa sirkustaiteilijan tehtävänä on pysyä mahdollisimman paikoillaan yksipyöräisen sirkuspyörän päällä. Tämän jälkeen tehtävää muokataan niin, että sirkustaiteilijan on jonglöörattava samaan aikaan kolmella pallolla. Yksipyöräisen alla on tasapainolauta, joka taltioi liikkeet. Tutkimustulos on yllättävä: taiteilija heiluu vähemmän jälkimmäisessä tehtävässä, jossa hän jonglööraa yksipyöräisen päällä!
Tutkimustulos kertoo ihmisaivojen toiminnasta. Toimintamme perustuu tietoisiin ja tiedostamattomiin prosesseihin. Kun esimerkiksi kävelet ystäväsi luo, saatat tietoisesti pohtia, mikä olisi järkevin reittivalinta, mutta itse kävelemiseen – siihen, että muistat nostaa vuorotellen jalkojasi ja hengittää samalla – et tietoisesti keskity. Sama pätee moniin opittuihin lajitaitoihin: voit koripallossa miettiä syötätkö vai heitätkö, mutta varsinainen heittoakti tapahtuu tiedostamattomalla puolella (et siis tietoisesti mieti, että "nyt käännän ranteeni tuohon kulmaan ja irrotan pallosta tuossa kohtaa liikettä").
Olennaista on ymmärtää, että edellä mainitut tiedostamattomat prosessit tapahtuvat samoissa aivojen osissa kuin prosessit, jotka säätelevät liikkeidemme tarkkuutta, ajoitusta ja voimankäyttöä. Tästä syystä tiedostamaton liikehallinta on sulavaa ja luontevaa. Jos siis tavoittelet optimaalista suoritusta, liikehallinnan pitää tapahtua tiedostamattomasti eli ilman että keskityt raajojesi asentoihin ja kulmiin.
Tietoisesti kontrolloidun liikehallinnan ongelma on se, että siinä suoritus siirtyy pois tarkkuutta, ajoitusta ja voimankäyttöä säätelevistä aivojen osista aivokuorelle. "Signaali" ikään kuin "kiertää" motorisen aivokuoren kautta. Tämä tekee tietoisesta liikehallinnasta hidasta, jäykkää ja kömpelöä.
Tämä selittää tutkimuksen sirkustaiteilijasta: ensimmäisessä tehtävässä taiteilija keskittyy tietoisesti kontrolloimaan tasapainoaan, jolloin liikehallinta tapahtuu aivokuoren kömpelömpien prosessien kautta. Jälkimmäisessä tehtävässä taiteilijan tietoisuus kohdistuu sen sijaan jonglööraamiseen, jolloin tasapainon hallinta siirtyy aivojen tiedostamattomalle puolelle, jossa liikehallinta on refleksinomaista ja tarkkaa. Samanlaisia tuloksia on saatu lukuisilla urheilun eri osa-alueilla: esimerkiksi koripalloilijat, jotka keskittyvät vapaaheitossa käsiensä liikkeisiin suorittavat selvästi heikommin kuin ne, joiden keskittyminen on kehon ulkopuolella, kuten korirenkaassa. Samaa kertovat tutkimukset golfista, koripallosta, dartsista, jalkapallosta, hyppytesteistä, lentopallosta, jenkkifutiksesta, jne.
Mitä tästä opimme?
Alisuoriutuminen kilpailutilanteessa johtuu usein siitä, että urheilija alkaa suorituspaineiden alla kontrolloida liikkeitään, jotka hän normaalisti toteuttaa tiedostamattomana liikehallintana. Suorituspaineiden alla urheilija ohjaa keskittymisensä raajojensa asentoihin ja liikkeisiin ja pyrkii näin "varmistamaan", että suoritus tapahtuu oikein. Seurauksena on kuitenkin louhikkoisempi liikehallinta. Tämä voi näyttää esimerkiksi Roberto Baggion kuuluisalta rangaistuspotkulta MM-finaalissa 1994.
Tiukassa paikassa ei siis kannata kohdistaa keskittymistä omaan kehoon tai raajojen liikkeeseen vaan niiden ulkopuolelle. Psyykkisen valmennuksen tehtävänä ei ole auttaa urheilijaa pitämään tietoisuus painetilanteessa entistä lujemmin oman kehon hallinnassa vaan pikemminkin vapauttaa se siitä. Tähän on erilaisia keinoja. Esimerkiksi Neymar kertoo tunteneensa valtavaa painetta ja paniikinomaista ahdistusta astellessaan olympiafinaalin ratkaisevaan rangaistuspotkuun Saksaa vastaan Riossa vuonna 2016. Kiinnostavaa on, että paineiden alla hän ohjaa keskittymisensä rukoilemiseen (tämä ei ole vain Neymarin taktiikka vaan siitä kertoo monen jalkapalloilijan liikkuvat huulet ennen ratkaisuhetkeä). Sen jälkeen Neymar kiinnittää huomionsa maaliin eli itsensä ulkopuolelle, ei raajoihinsa. Suorituksen liikehallinta siirtyy tiedostamattomalle puolelle. Lopulta Neymarin tarvitsee omien sanojensa mukaan "vain käydä potkaisemassa pallo sisään".
Kun siis seuraavan kerran suoritat paineiden alla, ohjaa huomiosi itsesi ulkopuolelle, pois omasta kehostasi. Valmistautuminen on sitä, että harjoittelet suorituksen niin hyvin, että pystyt tekemään sen miettimättä ja löydät itsellesi keinoja, joilla estät suorituksen siirtymisen painetilanteessa tietoiseen kontrolliin, kömpelölle aivokuorelle. Kaikki keinot eivät käy kaikille: yksinluistelijan ei kannata jonglöörata kolmoishypyn aikana, eikä golf-pelaajan keskittyä vastustajan maalikehikkoon. Mutta jokaiselle löytyy omat keinot, eikä kenenkään kannata kilpailla aivojansa vastaan.
Mitkä voisivat olla sinun keinosi?
Sami Lahtinen (X: @samtinen)
Kirjoittaja on Sportfinin urheilupastori, joka on suorittanut myös liikuntapsykologian perusopinnot (sis. psyykkinen valmennus).
Lukuvinkkejä: Timo Jaakkolan Liikuntataitojen oppiminen (s. 249-273) teoksessa Urheilupsykologian perusteet ja Gabriella Wulfin Attentional Focus and Motor Learning: A Review of 10 Years of Research (s. 4-14) sähköisessä aikakausilehdessä Bewegung Und Training.