Naiset ja Kova Laki
Pappisuran ensimmäinen pääsiäissaarna. Se on pidetty Hakavuoren kirkossa 2. pääsiäispäivänä 9.4.2012.
Matt. 28:8-15
Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."
Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä." Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.
Saarnan oppikirjan mukaan papin on puhuttava asioista, jotka ovat kuulijoille tuttuja. Sen tähden mietin saarnaa valmistaessani, että "kattookohan ne Kovaa lakia"? Television poliisi- ja lakisarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin. Toivottavasti joillekin teistä sarja on tuttu. Aloitan siitä.
Katsoin jakson, jossa nuori mies murhaa nuoren naisen. Surma on hyvin suunniteltu. Alibi lähes vedenpitävä. Lisäksi nuori murhamies on arvostettu, tunnettu hillitystä käytöksestään ja lähtöisin hyvästä perheestä. Ilman silminnäkijää häntä ei osata epäillä.
Tässä ongelma onkin. Murhalle ei oikein löydy silminnäkijää, ei minkäänlaista todistajaa. Juttu meinaa tyrehtyä heti alkuunsa. Lopulta tunnelma alkaa nousta. Silminnäkijä löytyy. Silminnäkijä, joka todistaa – ihan oikein – että murhaaja on tuo arvostettu nuori mies. Tunnelmaa tosin laskee se, että silminnäkijä sattuu olemaan pahasti muistisairas. Eikä vain pahasti muistisairas vaan pahasti alkoholisoitunut pahasti muistisairas.
Tämä aiheuttaa syyttäjäpuolen lakimiehille ongelman. Heillä on silminnäkijä, jonka todistuksesta he ovat vakuuttuneita. Samalla he tietävät, että pahasti alkoholisoituneella muistisairaalla ei olisi arvoa lakituvassa. Jos niinkin vakavan syytteen kuin murhan merkittävimpänä todistajana on alkoholisoitunut muistisairas, uskottavuus loistaa poissaolollaan. Tuon todistajan käyttäminen olisi ratkaiseva virhe. Syyttäjäpuolen lakimiehet ovat fiksuja. He osaavat laskelmoida, miten heidän silminnäkijään suhtauduttaisiin. He tietävät, että laki on kova. Siksi he eivät vetoa silminnäkijätodistukseen. Eivät tee ratkaisevaa virhettä. Eivät joudu naurunalaiseksi.
Se ratkaiseva virhe, jota Kova laki -sarjassa ei tehdä, se tehdään päivän evankeliumissa. Päivän evankeliumin kirjoittaja tekee tuon virheen. Hän vetoaa silminnäkijätodistukseen, jolla ei ole mitään arvoa.
Tämä vaatii ehkä vähän selitystä. Ongelma on siinä, että päivän evankeliumin kirjoittaja vetoaa naisten todistukseen. Ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa naiset eivät näet olleet päteviä todistajia. Tämä ilmenee esimerkiksi historioitsija Josefuksen kirjoituksesta, jossa hän määrittelee pätevän todistajan kriteerit. Hän toteaa, että naisten todistusta ei voida hyväksyä heidän sukupuolensa tähden (Antiquities IV.8.15). Tämä oli kova laki ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa. Se ei tosin noussut Raamatusta vaan miesvaltaisesta yhteiskunnasta.
Eikä päivän evankeliumin kirjoittajaa auta yhtään se, että naisia pidettiin muutenkin kakkosluokan kansalaisina. Tämä käy ilmi rabbiinisista teksteistä. Yhdessä niissä opetetaan, että "lain sanat on parempi polttaa kuin antaa naisille" (Sotah 19a). Toisessa julistetaan, että "onnellinen se, jonka lapset ovat poikia, onneton se, jonka lapset ovat tyttöjä" (Kiddushin 82b). Jokaisen kunnon juutalaismiehen päivittäiseen rukoukseen kuului ylistys, jossa sanottiin, "siunattu olet Sinä, Herra Jumalamme, maailman hallitsija, joka et ole luonut minua pakanaksi, orjaksi tai naiseksi" (Berachos 60b).
Naistodistaja vei siis jo itsessään pohjan Matteuksen todistukselta. Mutta ei päivän evankeliumin uskottavuusongelmat pääty tähän. Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana ei näet ole kuka tahansa nainen. Todistajana on Maria Magdaleena. Nainen, joka on tullut tunnetuksi hulluna ja riivattuna (Luuk. 8:2). Hän on päivän evankeliumin ykköstodistaja.
Sen virheen, jonka Kovan lain lakimiehet välttivät, päivän evankeliumin kirjoittaja on totisesti tehnyt. Ja kristinuskoa pilkattiin tällä perusteella. Kirkkoisä Origenes kirjoittaa kristinuskon vastustajasta, Kelsoksesta, joka piti kristinuskon huonouden merkkinä sitä, että siinä vedottiin naisten todistukseen. Ja vieläpä hullun naisen todistukseen. Hänen mukaansa tällaista kummitusten näkijää – sananmukaisesti "paarman pistämää" (paroistros) – ei voida pitää luotettavana todistajana (Contra Celsum 2:55). Kovassa laissa silminnäkijänä oli alkoholisoitunut muistisairas, päivän evankeliumissa mielipuolinen nainen.
Niin kuin Kovan lain lakimiehet, myös lakiekspertti Paavali oli älykäs mies. Toisin kuin evankeliumin kirjoittaja, Paavali laskelmoi. Hän tiesi, että naisten todistuksella ei ole arvoa. Edes Jeesuksen opetuslapset eivät olleet uskoneet naisten silminnäkijätodistukseen (Mark. 16: 9-11; Luuk. 24: 9-11). Tästä syystä, kun Paavali saneli listan ylösnousemustodistajista Korinttilaiskirjeeseen, hän pyyhkäisi naiset siitä kokonaan pois. Hän tajusi, että jos hän haluaa vakuuttaa lukijansa, hänen on turha vedota naisten todistukseen. Parempi oli lähteä liikkeelle suoraan Pyhästä Pietarista (1.Kor. 15:3-8).
Kun tänä päivänä luemme Uutta testamenttia, saamme olla kiitollisia siitä, että päivän evankeliumin kirjoittaja ei laskelmoinut. Nykytutkimuksen yleisesti hyväksytympiä faktoja on nimittäin se, että naiset todella olivat tyhjän haudan ja jopa ylösnousemuskokemusten ensimmäisiä todistajia. Kukaan ei olisi niin tyhmä, että vetoaisi niin epäuskottavaan todistukseen kuin naisiin ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa, jos asiat eivät todella olisi niin menneet. Se olisi sama kuin vetoaisi nykyoikeussalissa pahasti alkoholisoituneen muistisairaan todistukseen. Päivän evankeliumin todistus kertoo historiantutkijalle sen, että tyhjän haudan tapahtumat koettiin todella tärkeiksi. Niin tärkeiksi, että niiden sisältämät epämiellyttävätkin tosiasiat kerrottiin eteenpäin. Siitä, mikä oli ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa epäuskottavaa ja naurettavaa, on tullut nykyisessä tiedeyhteisössä uskottavaa ja luotettavaa.
Ehkä juuri tässä on päivän evankeliumin sanoma meillekin. Sen voisi tiivistää seuraavasti: Mitä heikompi todistaja, sitä vahvempi todistus. Esimerkkinä Jeesuksen seuraajat: Siinä on tusinan verran äijiä, jotka eivät taatusti ole mitään eliittiä. Eivät älykkyydeltään kai ihan kärkisakkia. Oma ammatinharjoittaminenkaan ei aina onnistu. Kalat meinaavat jäädä Galileanjärveen. Sitten siinä on näitä naisia, joista toiset ovat vähemmän edustavia. Eivät mitään tasapainoisia piikatyttöjä. Ei tämmönen joukko potkaise alulle maailman suurinta uskontoa. Ei omassa voimassaan. Ja silti heidän todistuksellaan on valtavat seuraukset nykyhetkeen asti. Ajatelkaapa, jos tämä joukko ei olisi alkanut todistaa Ylösnousseesta Jeesuksesta, me emme olisi tänä aamuna kirkon penkissä. Meistä ketään ei olisi kastettu. Meillä ei olisi ristilippua. Meillä ei olisi niitä nimiä, joita meillä nyt on. Lainsäädäntömme olisi toisenlainen. Juhlapyhät olisivat erilaisia, jos niitä olisi. Ja minä olisin yhä sähköasentaja.
Noin heikoista todistajista lähtee valtava todistus ylösnousemusvoimasta. On kai selvää, että kyse ei ole heidän omasta voimastaan. Tämä on se sanoma, jolla haluan rohkaista Sinua tänään. Ehkä Sinäkin olet epäuskottava. Ehkä monet ihmiselämän kovat lait kyseenalaistavat Sinun paikkasi Jeesuksen todistajana. Ehkä takana on epäonnistuneita avioliittoja, jotka saavat olosi araksi ja epämukavaksi ainakin kristittyjen parissa. Tekisi mieli pyyhkäistä sivuummalle pyhien Pietarien viereltä niin kuin naisille kävi Paavalin ylösnousemustodistajienlistassa. Tai ehkä muuten itsehillintäsi välillä pettää. Tulee juoruttua ja ihmiset ovat sen huomanneet. Toisinaan on kiusaus liioitella. Tai välillä vaan hermot pettävät pahemman kerran. Elämänhallinnassa on vaikeuksia. Rahat menee ennen kuin tulee. Paljon on hienoja suunnitelmia, jotka jäävät toteutusta vaille. Erilaiset riippuvuudet kiusaavat ihan koko ajan. Masentaa silloinkin, kun kaikki on hyvin. Tai ehkä olet toisten silmissä viisas ja esimerkillinen, mutta itse tajuat, että olet toisinaan aika epäuskottava. Syvällä sydämessäsi et oikein luota itseesi ja tarkoitusperiisi. Tämän kovan lain Sinä tunnet.
Tässä tapauksessa haluan toivottaa Sinut tervetulleeksi ylösnousemustodistajien joukkoon. Älä vain minkään edellä mainitun tähden pyyhkäise itseäsi ylösnousemustodistajienlistalta pois. Meitä ei näet kutsuta todistamaan omasta voimastamme. Meidät kutsutaan todistamaan Ylösnousseen Jeesuksen voimasta. Ja tuo voima tulee näkyviin juuri epätoivossa, ristiriidassa ja umpikujassa. Vain se voi murtaa ne kovat lait, joiden sitomina tätä elämää elämme. Vain heikot, syntiset ja epäuskottavat voivat todellisella tavalla kokea, kuinka valtava elämä Ylösnousseessa Jeesuksessa on. Mitä heikomman todistajan kautta Ylösnoussut voi vaikuttaa, sitä väkevämpi todistus ylösnousemusvoimasta se on. Tästä syystä meidän ei pitäisi kirkkona turhan paljon pohtia mediakuvaamme tai ihmisten mielipidettä. Emme me ole kovin uskottavia. Taatusti kähnäämme keskenämme maailman loppuun asti. Mutta ei se ole meidän sanomammekaan. Me todistamme toisesta, emme itsestämme. Me todistamme hänestä, jonka voima tulee näkyviin juuri heikossa. Hänestä, jonka ykköstodistajana sai "paarman pistämä" nainenkin toimia. Hänestä, jonka edessä ihmiselämän kovinkin laki, kuolema, menettää otteensa. Todistamme Ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta.