NÄIN VALMISTAT JOUKKUEESI PILKKUKISAAN!

Pisin matka jalkapallossa on matka keskiympyrästä rangaistuspilkulle. Se on matka, joka yllättää monen pelaajan ja joukkueen. Hyvä asia on se, että matkaan voi valmistautua. Seuraavassa vinkit matkanjohtajille eli valmentajille rangaistuspotkukilpailua varten!

Kirjoitus on julkaistu alun perin Sportfini Magazinen (1/2025) Urheilu ja mieli -osiossa.

Rangaistuspotku on mentaalinen suoritus!

Rangaistuspotkukilpailu ei ole tekninen vaan mentaalinen suoritus. Jalkapallossa ei ole teknisesti helpompaa asiaa kuin potkaista pallo 11 metristä maaliin. Kohtalainenkin suoritus on todennäköinen onnistuminen.

Maailman johtava rankkarispesialisti, urheilupsykologian professori Geir Jordet, on kiertänyt lukemattoman määrän eliittitason joukkueiden rankkaritreenisessioita. Huomio on aina sama: kahdestakymmenestä pelaajasta maalin tekee kaksikymmentä tai vähintään yhdeksäntoista. Kun rangaistuspotku suoritetaan treenien sijaan keskellä ottelua, onnistumisprosentti putoaa 95-100%:sta 80%:iin. Ja edelleen: kun rangaistuspotku suoritetaan rangaistuspotkukilpailun yhteydessä, onnistumisprosentti laskee entisestään. Maailman kirkkaimmat huiputkaan eivät tee tässä poikkeusta (Messin koko uran onnistumisprosentti vuonna 2024: 77,9%).

Teknisesti tilanne on sama harjoituksissa kuin rangaistuspotkukilpailussa: pallo ja maali ovat samankokoisia, varusteet ovat samat ja etäisyys maaliin on sama. Silti tulos on eri.

Kyse on seuraavasta ilmiöstä: jos perusterveen ihmisen on käveltävä kolmen metrin matka puolen metrin levyisellä lankulla, hän suoriutuu siitä sataprosenttisesti joka kerta. Jos kaikki muu pysyy ennallaan, mutta lankun alla onkin 10 metrin pudotus, epäonnistumisten todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Etäisyys pysyy samana, lankku on yhtä leveä, mutta mieli on erilainen.

Niin kuin lankunylitystehtävään ei kannata valmistautua hiomalla kävelytekniikkaa vaan mielenhallintaa, ei rangaistuspotkukilpailussakaan ole kyse tilanteen teknisestä vaan psyykkisestä hallitsemisesta. Jos haluat harjoittaa pelaajiasi rangaistuspotkuihin, harjoituksen keskiössä on oltava mieli, ei potkutekniikka. Mutta miten mieltä harjoitetaan?

Rakenna kuoppa lankun alle!

Toistot yhdestätoista metristä kehittävät tekniikkaa, mutta eivät mieltä. Jotta saat rangaistuspotkuharjoituksesta psyykkisesti kehittävän, sinun on rakennettava "kuoppa lankun alle". Tässä muutama vinkki:

Ensinnäkin, anna pelaajillesi useiden toistojen sijaan vain yksi yritys (nyt ei hiota tekniikkaa vaan mieltä!). Yksi yritys, that`s it!

Toiseksi, luo sosiaalinen paine. Päätä esim. treenit rangaistuspotkusessioon ja kokoa valmennustiimi / muu joukkue / vanhemmat katsomaan jokaista yritystä. Voit myös kuvata suorituksen ja kertoa pelaajalle, että valmennustiimi arvioi sen livenä ja jälkikäteen tallenteelta. Livestriimin avulla saat lisää silmäpareja suoritusta seuraamaan.

Kolmanneksi, aloita harjoitus aina niin, että pelaaja kävelee keskiympyrästä rangaistuspilkulle muiden katsoessa. Voit myös jakaa pelaajat pienempiin joukkueisiin ja asettaa kilpailuun jonkin pelaajille merkittävän panoksen. Ennen kuin pelaaja lähtee keskiympyrästä, hänelle kerrotaan kilpailun tilanne ja hänen suorituksensa merkitys.

Jo näillä toimenpiteillä saat rakennettua harjoituksen, joka valmistaa pelaajia rangaistuspotkukilpailuun enemmän kuin loputtomat toistoharjoitukset: yksi yritys, sosiaalinen paine / arviointi ja panos! Olennaista on, että harjoituksen jälkeen puratte tilanteen yhdessä ja pohditte siihen liittyviä tuntemuksia ja ajatuksia ja sitä millä tavalla olette nyt valmiimpia tositilanteeseen. Jännitys ja paineet ovat kuin viileä uimavesi; siitä ei pidä yrittää pyristellä eroon vaan siihen pitää siedättyä!

Valmista epäonnistumaan!

Varsinkin lasten on tärkeä omaksua ajatus, että epäonnistuminen ei ole poikkeuksellinen katastrofi vaan säännönmukainen asia: mitä useammin olen rangaistuspilkulla, sitä useammin koen myös epäonnistumisia. Jos huippupelaajat epäonnistuvat kerran jokaista viittä yritystä kohden, varmasti myös muut kokevat saman. Vaihtoehtona ei siis ole tuleeko joukkueellesi epäonnistumisia vaan oletko valmistanut sen niihin.

On myös tärkeää ymmärtää, että epäonnistunut rangaistuspotku tarkoittaa vain harvoin kilpailun loppua. MM- ja EM-kisojen, Mestarien liigan / Eurooppa Cupin historiassa on käyty vuoteen 2022 mennessä 93 rangaistuspotkukilpailua. Suurimmassa osassa (!) niistä rangaistuspotkukilpailun voittajajoukkue on epäonnistunut kerran tai useammin.

Rangaistuspotkukilpailun voittamiseen liittyy siis todennäköisesti se, että yksi tai useampi voittajajoukkueen pelaajista epäonnistuu suorituksessaan! Siksi on tärkeää, että joukkueellasi on ymmärrys, että epäonnistumisenkin hetkellä suoritus jatkuu ja sillä on opittu ja harjoiteltu malli, miten silloin toimitaan: romahdetaanko nurmelle vai näytetäänkö ilmein ja elein, että taistelu jatkuu? Jo tästä puhuminen ja tämän harjoitteleminen viestittää, että epäonnistuminen on hyväksytty juttu, joka kuuluu asiaan ja jota ei kannata liikoja pelätä. Se on vähän niin kuin se joka suvun outo sukulainen: aina sitkeästi mukana parhaimmissakin kekkereissä ja muistoalbumeissa. Sitä paitsi hyvä joukkue pystyy epäonnistumisenkin hetkellä hivuttamaan epävarmuutta vastustajan puseroon: "Eikö noita hetkauta mikään?"

Huomioi psyykkiset erot!

Pelaajavalinnassa on järkevää huomioida psyykkiset erot. Urheilupsykologiassa on hyödynnetty karkeaa kahtiajakoa, jonka mukaan ihmiset pyrkivät ryhmätilanteissa A) saavuttamaan arvostusta ja B) välttämään häpeää. Toisia ohjaa enemmän pyrkimys saavuttaa arvostusta ja toisia häpeän välttäminen. Ensin mainituille ryhmätilanteet ovat mahdollisuus, jälkimmäisille uhka.

Urheilupsykologiassa tämä todennettiin vuonna 1978, kun tutkittiin useiden kymmenien kilpauimarien suorituksia kolmessa eri yliopistossa. Ensin selvitettiin psykologisella arviolla jokaisen uimarin persoonan piirteet: kokeeko tutkittava ryhmätilanteet enemmän mahdollisuutena vai uhkana (esim. viestikilpailu voi näyttäytyä mahdollisuutena saada sosiaalista arvostusta tai pelkona pilata omalla suorituksella muiden menestys). Arvioinnin jälkeen jokainen uimari ui kaksi saman pituista suoritusta, toisen yksilöuintina ja toisen osana viestijoukkuetta. Tulokset olivat merkittäviä: Uimarit, jotka persoonallisten piirteidensä puolesta kokivat ryhmätilanteet mahdollisuuksina, uivat nopeimman aikansa viestin yhteydessä. Puolestaan uimarit, joille ryhmätilanne oli enemmän uhka kuin mahdollisuus, uivat nopeimman aikansa yksilöuinnissa.

Tulokset osoittivat, että neljä nopeinta yksilöuimaria eivät välttämättä muodosta nopeinta viestijoukkuetta. Samaa pätee rankkarikisaan: taitavimmat yksilöt eivät ole yhtä kuin paras rankkarikisatiimi. Vaikka harvalla valmentajalla on mahdollisuus tutkia pelaajiensa persoonallisuuksia akateemisilla tutkimuksilla, on olemassa erittäin nopea ja suuntaa antava keino selvittää sama asia: voit kysyä (esim. kädennostolla) ennen rankkarikilpailua, kuka haluaa toimia vetäjänä. Ihmiset, jotka kokevat tällaiset tilanteet mahdollisuuksina ja saavat siksi niissä itsestään parhaan irti, nostavat käsiä ilmaan huomattavasti enemmän kuin ihmiset, joille tällainen "viestikilpailu" on uhkaava ja suoritusta halvaannuttava. Yllättävän usein sen taitavan pelaajan käsi ei nousekaan.

Tarkennus: käsien nosto toimii hyvin lasten kanssa, jotka ovat aikuisia spontaanimpia. Aikuiset saattavat nostaa käden velvollisuuden tunnosta tai muiden odotusten tähden. Siksi on aina parempi selvittää pelaajiensa persoonallisuuspiirteet jo ennen tärkeää rankkarikisaa, jotta pelaajalla on mahdollisimman vähän päätöksiä tehtävänä painesuorituksen kynnyksellä.

Tee yksilösuorituksesta joukkuesuoritus!

Raastavinta rankkarikisassa joukkueurheilijalle on se, että siinä niin paljon lepää yksittäisen pelaajan harteilla. Valmentajana voit jakaa tätä taakkaa joukkueen yhteisille hartioille. Voitte esim. etukäteen yhdessä keskustella, mihin kukin pelaaja yrittää pallon sijoittaa (samoin voi toimia myös maalivahdin torjuntayritysten kanssa). Näin paine ja epäröinti yksittäisen pelaajan kohdalla vähenee: toteutan meidän yhteistä suunnitelmaamme. Yksilösuorituksesta tulee joukkuesuoritus.

Toiseksi, rankkarikisassa on muitakin rooleja ja suorituksia kuin itse laukaisu. Mihin pyritte arvonnassa? Mihin joukkueenne keskiympyrässä asettuu ja mihin muotoon (sääntöjen mukaan ei tarvitse olla keskiviivalla)? Miten toimitte, kun teette maalin, entä kun epäonnistutte? Entä, kun vastustaja onnistuu tai epäonnistuu? Tuleeko joku pelaajistanne oman suorituksensa tehnyttä joukkuetoveria vastaan? Mitä maalivahtinne tekee silloin, kun hän ei ole torjumassa? Pyrittekö siihen, että hän antaa pallon joukkueenne (ja mahdollisesti jopa vastustajan) pelaajalle ennen suoritusta vai annatteko vastustajan maalivahdin tehdä sen? Entä miten toimitte, jos tapahtuu jotain yllättävää: kilpailu joudutaan hetkeksi keskeyttämään?

Harjoitellut ja sovitut rutiinit vahvistavat tunnetta, että kyse on pistemäistä yksilösuoritusta laajemmasta kokonaisuudesta, jossa yksittäiset tilanteet nivotaan hallitusti yhteen yhdessä ja joukkueena.

Lopuksi: Less is more!

Vuoden 2022 MM-kisoissa käytiin viisi rangaistuspotkukilpailua. Kaikkien muuttujien takaa voittajajoukkueita yhdisti lopulta yksi asia: voittajajoukkueen valmentajan käytti taktiseen ja logistiseen ohjeistukseen loppuvihellyksen jälkeen aina huomattavasti vähemmän aikaa kuin häviäjäjoukkueen valmentaja. Ero oli merkittävä: hitaimmankin voittajajoukkueen (Marokko) ohjeistusaika oli selvästi lyhyempi kuin nopeimmin ohjeistetun häviäjäjoukkueen (Ranska).

Voittajajoukkueet olivat valmistautuneet tilanteeseen, eikä heidän pelaajiansa tarvinnut enää tosipaikassa raskauttaa logistisella ja taktisella informaatiolla. Valmentaja saattoi vain napakasti muistuttaa, että "tätä varten me olemme harjoitelleet, meillä on suunnitelma, me tiedämme, mitä me teemme". Tosipaikassa vähemmän mietittävää on enemmän suorituskykyä.

Rangaistuspotkukilpailun ei siis tarvitse olla yksinäinen matka, joka yllättää kulkijansa. Se voi olla joukkueen yhteinen matka, jossa on eri vaiheita ja tehtäviä; matka, jossa yksittäisiin hartioihin kohdistuva paino on säädetty jokaiselle yksilölle sopivaksi. Mutta niin kuin parhaimpiin ja vaativimpiin matkoihin, myös rankkarikisaan pitää valmistautua.

Se on sinun tehtäväsi valmentajana ja matkanjohtajana! Toivottavasti tämä kirjoitus antaa siihen matkaevästä!

Sami Lahtinen (X: @samtinen)

Kirjoittaja on Sportfinin urheilupastori, joka uskoo, ettei jalkapalloa pelata jaloilla vaan päällä jalkoja käyttäen.

Lukuvinkki: Pressure: Lessons from the Psychology of the Penalty Shootout. Geir Jordet.